The End of Innocence

Lapsuuden ystäväni Olli soitti ja kysyi, voisinko auttaa häntä: ”Sulla on bändi, sä tiedät mitkä on mikki ja mikseri. Osaatsä äänittää?”. Tiesin, että hän oli aloittanut kuvaajana juuri aloittaneen Nelosen kahdessa ohjelmassa; Päivän lööpissä ja Päivän säässä. Enhän mä tietenkään tv-äänittämisestä mitään tiennyt, mutta pyysin Ollia tuomaan kamat näytille, sillä parin vuoden opinnot Otaniemessä alkoivat tuntua jonkun muun unelmalta.

Seuraavana aamuna laitettiin Kaivohuoneella Juha Föhrille ja vieraalle nappimikit rintaan ja tehtiin telkkaria. Kai jotain narulle tarttuikin, koska seuraavana maanantaina istuin Ollin, Rampen ja Mattieskon kanssa Kiviaidankadun konttorilla valmistautumassa päivän kuvauksiin ja illan tv-lähetykseen.

Päivän lööppi oli aivan huikea tv-tuotanto. Aamulla toimistolla iltapäivälehdistä aihe, hytös-volvolla kuvaamaan johonkin päin Etelä-Suomea ja iltapäivällä Merikortteliin edittiin, jossa Kim (Sainio) jo malttamattomana Beta SP-nauhoja odotti. Tämä oli toimintamallin mark II, josta kaikki ylimääräinen (mm. Wilman ja Komulaisen osuudet) oli karsittu pois. Jossain vaiheessa kesän ja syksyn taitteessa Olli kyllästyi ja Kim alkoi kuvata. Linda (Lampenius, Brava…), Tony Halme ja muut pinnalla olleet veijarit tulivat tutuiksi.

Mattiesko väänsi kättä, mittaili hauista, käveli sivariin Marko Ahtisaaren vierellä, ampui Painajainen Elm Streetillä -nukkea haulikolla, kuritti itseään kuudella elektronisella kärpäslätkällä (Komulaisen maahantuomia, tietty) ja haastatteli Järvenpään kasinossa Matti Nykästä iltana, jolloin koko kansan Matilla oli ensi-ilta strippaajana. Tämän juhlallisen tilaisuuden äänitin Solarin vakkarina, jollaisena aloitin 1.1.1998.

Kaiken tämän keskelle sattui myös Linda-siiderin 100 000. pullon juhlallisuudet Tampereella. Tuolla matkalla Kim kertoi, että mitta on täynnä ja on pakko hakeutua tasaisempiin hommiin ja Maikkarin kameramieheksi. Kim vaihtui Ditte Uljaaksi ja Päivän lööppi Päivän Hytöseksi. Kaikkiaan lööppiä ja Hytöstä tehtiin noin 180 jaksoa.

Antin kanssa teimme PALJON videoita. Yksi ensimmäisistä oli Tähtitehtaan studioilla Kalasatamassa syksyllä -98 kuvattu Aikakoneen video ja ilmeisesti viimeinen Lordin avausnumero 2007 Euroviisuihin. Väliin jäävään vuosikymmeneen liittyy paljon matkoja, poltettua filmiä ja tupakkaa, valvottuja öitä ja karmeaa musiikkia.

Antin kanssa tehtiin myös dokumenttia Bioterror, jossa jostain syystä esitin yhtä pääosaa. Naispääosassa oli ihana Irina Björklund ja kuvauspaikkana Helsingin lisäksi Budapest. Käsittämätön reissu. Esiintymisen lisäksi olin kuvaussihteerinä. No, en ole koskaan ollut spokesperson for the union… Pikemminkin olen pyrkinyt tekemään sen mitä on pyydetty. Sillä asenteella olen matkan varrella ilmeisesti myös oppinut jotain.

Antilta olen oppinut todella paljon, ehkä tärkeimpänä hyvän fiiliksen merkityksen kuvauksissa. Ja sen, kuinka tärkeää on pyrkiä hoitamaan hommansa pingottamatta. Ja sanoa jos on väärässä ja kiittää hyvin tehdystä työstä.

Kaikella kunnialla Anttia kohtaan, mutta Solarin toiminta otti selkeän askeleen järjestäytyneempään suuntaan Jukka Helteen tultua toimariksi. Kesällä -99 vaimoni odotti esikoistamme enkä olisi kauhean mielelläni lähtenyt Hirvensalmelle Äkkiä Anttolassa -kuvauksiin. Jukan kysymys oli suora: ”Jos komennan sut sinne, irtisanoudutko?”.

En vastannut, lähdin keikalle ja hauskaa oli. Todella hauskaa. Kuvauksien ajan asuimme Hotelli Ylenkatseeksi kutsumassamme motellissa, jonka vege/bio -ruokavalikoimasta ohjaaja Aleksi Mäkelällä ja tuotantopäällikkö Hanna Apajalahdella oli kohtalaisen erisuuntaiset mielipiteet.

En tiedä, muistiko Samuli viime kesänä Vain elämää -kuvauksiin mennessään, että hän oli ollut ”Satulinnassa” aiemminkin. ”Satulinna” on samainen ”Hotelli Ylenkatse”, jossa Samulikin vieraili, kun Äkkiä Anttolassa- sarjaan kuvattiin legendaarinen Karavaanari-video. Syntymäpäiväni osui sarjan toiseksi karonkkapäiväksi. Ensin päivä isolla porukalla Hissun mökillä ja illalla Deep Blue Sea -enskari Olavinlinnassa. Ikimuistoinen päivä.

Vuodet Solarilla ovat tuoneet elämänmittaisia ystäviä myös vakkareiden ulkopuolelta. Yksi heistä on Nicke Lignell. Ensin yksi kausi Vastanaineita ja perään 500 jaksoa Voitto kotiin -visailua. Nuo olivat myös ensimmäiset työni studio-ohjaajana. Keravan Klondyke-talo tuli tutuksi, viikonloppuina kuvauksissa ja viikolla editoidessa. Voden alkuperäinen leikkaaja Mikko Pesonen alkoi leikata Mustan kissan kujaa ja opetti päivässä, miten Avidilla leikataan. Tai pikemminkin, miten Voitto kotiin leikataan.

Voitto kotiin -tuotanto oli tehdas. Esimerkkinä tästä käy syksyn -99 sunnuntai, jolloin halusimme ehtiä kotiin katsomaan F1-kisaa. Aikaistimme call timen kello kahdeksaan ja kuvasimme seitsemän jaksoa, lounastimme ja olimme kotona ennen kolmea. Hitaasti ei mennyt editointikaan. Se, että olin kuvauksissa studio-ohjaajana, helpotti editointia, sillä tiesin mitä nauhoilla oli eikä tarvinnut leikatessa katsoa materiaalia läpi. Matskut Avidiin, graffat ja musiikit paikoilleen ja tarkistus samalla kun masterin ajaa nauhalle. Parhaimmillaan viiden jakson digitointi, editointi ja online veivät viisi tuntia 45 minuuttia. Ja katsojia riitti. Parhaimmillaan access primen ja seuraavan aamun pikauusinnan yhteiskatsojamäärä oli pitkälle yli 300 000. Katsojia oli niin paljon, että lisenssimaksut nousivat mahdottoman suuriksi ja tekivät ohjelmasta liian kalliin. Olen vakuuttunut, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan, koska emme enää arkipäivisin näe Delverde-pastaa, Ässä-arpoja emmekä kuule Keijoa.

Solarismi on termi, jota monet käyttävät. Tekeminen ennen miettimistä on yksi osa solarismia. Tästä esimerkkinä käy Heikoin lenkki, joka myytiin täysin tietämättä, miten vaikeasta formaatista oli kyse. Totuus paljastui opintomatkalla BBC:n Pinewoodin studioihin. ”Nyt ollaan kusessa” oli yhteinen fiilis, kun tajusimme varsinaisen kuvausryhmän olevan vain noin puolet henkilöstöstä, jonka ohjelman tekeminen vaatii.

Maikkarin filmihallilla ensimmäisen jakson kuvaaminen kesti yli 15 tuntia. Kuvausten jälkeen yöllä oli vielä pakko mennä edittiin kokoamaan jakso kasaan täysin paniikissa olleen BBC:n lentävän tuottajan ja hänen väsymyksestä kikattavan poikaystävänsä kanssa. Talk about taking one for the team.

Oli Heikoimman lenkin kuvauksissa todella hauskaakin. Jollen aivan väärin muista, Heikoin lenkki oli Petteri Ahomaan ensimmäinen tuotanto Solarilla. Ensimmäinen monista tuotannoista, ainakin ensimmäinen gameshow. Petteristä tuli läheisin työkaverini, monien seikkailujemme luottomies ja myöhemmin yhtiökumppani. Kaikki Petterin tuntevat tietävät, että välillä mikään ei estä hauskanpitoa.

Aivan mahtavia kollektiivisia repeilyjä saatiin, kun fiksattiin Heikoimman lenkin kysymyksiä saadaksemme haluttuja vastauksia. Yhden jakson ensimmäisen kymmenen kysymyksen oikeat vastaukset olivat rakastetun ohjaajan Matti Palvalehdon sanontoja (Minkä niminen oli Ronnie James Dion pyhästä sukeltajasta kertovan esikoisalbumin nimi? Minkä niminen on Allu Tuppuraisen kuuluisaksi tekemä peikko? Mitä nimeä käytetään vähälaktoosisista maitotuotteista?) ja toisen oikeat vastaukset olivat tuotannon henkilöstön nimiä (Minkä niminen poro tuo laulun mukaan valon pimeään? Kuka on suunnitellut Eiran sairaalan ja Tampereen tuomiokirkon? Minkä niminen oli hanhi Peukaloisen retket -piirretyssä?). Edellä mainittuja kysymyskierroksia ei pystytty viemään läpi. Kaikki makasivat lattialla vatsat naurusta kipeinä ja silmät kyyneliä täynnä.

Vuonna 2002 tehtiin kaksi legendaarista ohjelmaa: Haluatko filmitähdeksi? ja Miljonääri-Jussi. Vaikka Filmitähti aloitettiin hyvissä ajoin, jouduimme ensimmäisen jakson studiokuvaukset tekemään uusiksi. Ja tietysti aivan viime hetkellä. Saimme Dan Peledin kanssa ensimmäisen jakson editin valmiiksi vasta samana päivänä ja kuvaaja Rike Jokelan johdolla ohjelma värimääriteltiin.

Koska aika oli kortilla, päätettiin homma tehdä blokki kerrallaan. Muistan elävästi Nelosen lähetyskeskuksen herran kommentin, kun annoin viimeisen blokin masternauhan hänelle: ”Saatana, mainokset pyörii jo!”. Silloin oli lähellä, että sanonta ”aina nää on tullu telkkarista” olisi jäänyt toteutumatta.

Filmitähteä tehtiin kaikkiaan 14 jaksoa. Ja ne olivat raskaat 14 viikkoa. Sen lisäksi, että Danin kanssa leikkasimme ohjelman, olimme myös käsikirjoittajia, hän reality-ohjaajana ja minä studio-ohjaajana. Ja koska tässä ei ollut tarpeeksi, tuli Markus edittiin sanomaan, että ”merkatkaa ittennekin tuottajiksi, tehän tän ohjelman kuitenkin teette”.

Jossain kaiken tuon usvaisen kolmen kuukauden aikana tulin sanoneeksi ”Ok” Markuksen puolittaiseen kysymykseen: ”Mä ehdotin Maikkarilla, et sä juontaisit Suomen neito -kisan, onko ok?”

Vaikka ei pitäisi antaa totuuden pilata hyvää tarinaa, on pakko kertoa kolme asiaa.

1. En sanonut väärää voittajaa vaan väärän yleisön suosikin 2. Se ei ollut (täysin) mun vika ja 3. Olin sairaslomalla.

Se, etten ollut ottanut omia uimahousuja mukaan, on täysin oma vikani…

Miljonääri-Jussi on Ville Loponen. Butler on Pekkis Allinen. Juontajana Erja Häkkinen, ohjaajana Matti Palvalehto ja tuottajana Petteri Ahomaa. Historiallisen kokoinen ja Suomen ensimmäinen kunnon reality-tuotanto ja kuvauspaikkana Chateau de Villeneuve-Loubet ja Nizzan ympäristö. What could possibly go wrong! Yli 40 iltapäivälehtien lööppiä ja jokaisella jaksolla pitkälti yli miljoona katsojaa. No, mutta maailma on muuttunut, sanotte. Niin on.

Enää en voisi kuvitella holkin läpi röökiä vetävää Tom of Koskelaa UXUn ratissa, ilmaista olut- ja lonkeroautomaattia toimistolla, pahvilaatikkoleikkiä, toistuvaa ihmiskasaa Rampen päällä, jatkuvaa ryyppäämistä kuvauksissa, uutta vaatekasaa jokaisen tuotannon myötä tai Coloradon nurkkapöytää.

Suuret kiitokset luottamuksesta kuuluvat Antille ja Markukselle. Ja kaikille läheisille työtovereille Rampesta, Mikasta, Jukasta, Petteristä, Pinkasta ja Marjukasta lähtien.

Itselleni tuli aika tarkkaan 10 vuotta täyteen Solar Filmsin palveluksessa. Sitten perustettiin Solar Television. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ja muuttunut paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Ai niin, se eka oma tuotanto. Syksyllä 2001 Markus kertoi sanoneensa Nelosella, että Martti tuottaa Jussi-juhlat. Vastasin ”Ok”. Sitä tehdään edelleen.

Nyt on 15 kertaa täynnä. Se siitä muutoksesta.