Kuusi elokuvaa kuvattiin kuudessa kuukaudessa
Kuusi pitkää Vares-elokuvaa kuvattiin Turussa kuudessa kuukaudessa huhtikuusta lokakuuhun 2010. Ensimmäisen ensi-ilta oli loppiaisena 6. tammikuuta 2011.
Solar Films on tuottanut yhteistyössä Turun kaupungin kanssa kuusi uutta Reijo Mäen romaaneihin perustuvaa pitkää Vares-elokuvaa, jotka esitetään elokuvateattereissa 2011-2012. Elokuvat menevät teatterilevityksen jälkeen dvd:lle. Ensimmäinen dvd, Pahan suudelma ilmestyy toukokuun lopulla 2011. Itsenäisistä elokuvista tehdään MTV3:lle 12-osainen tv-sarja.
Turun Seudun Kehittämiskeskuksen alaisuudessa toimiva Länsi-Suomen elokuvakomissio (WFFC) koordinoi Vares- elokuvasarjalle tarjottuja palveluita Turussa. WFFC avusti tuotantoyhtiötä osaajien ja työharjoittelijoiden rekrytoinneissa, kuvauspaikkojen etsinnässä, kuvausjärjestelyissä ja monissa kuvausten vaatimissa käytännön järjestelyissä. WFFC on myös ollut edesauttamassa yritysten mukaantuloa Vares-yhteistyöhön. Solar Filmsillä on Vares-elokuvien markkinointiyhteistyösopimukset myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Hesburgerin kanssa. Muut markkinoinnin yhteistyökumppanit ovat Vares-kirjojen kustantaja Otava, telepalveluoperaattori Elisa, kaiutinvalmistaja Amphion ja autojen maahantuoja Delta.
Tiivistetyt tuotantotiedot
ohjaajat ANDERS ENGSTRÖM, LAURI TÖRHÖNEN
tuottajat MARKUS SELIN, JUKKA HELLE
käsikirjoittajat KATARIINA SOURI, MIKA KARTTUNEN, ANDERS ENGSTRÖM
tuotantoyhtiö SOLAR FILMS
levitys NORDISK FILM
esittävä tv-kanava MTV3
kuvaukset huhtikuu – lokakuu 2010
Vares-sarjan vakioroolit
Jussi Vares – ANTTI REINI
Juhani Luusalmi – EPPU SALMINEN
Pastori Alanen – MATTI ONNISMAA
Kyypakkaus – JASPER PÄÄKKÖNEN
Toimittaja Ruuhio – MIKKO LEPPILAMPI
Anna Huttunen – MARIA JÄRVENHELMI
Komisario Hautavainio – ILKKA HEISKANEN
Vares-sarjan ensi-illat
1. PAHAN SUUDELMA
ohjaus Anders Engström, ensi-ilta 6.1.2011
2. HUHTIKUUN TYTÖT
ohjaus Lauri Törhönen, ensi-ilta 20.4.2011
3. SUKKANAUHAKÄÄRME
ohjaus Lauri Törhönen, ensi-ilta 5.8.2011
4. KAIDAN TIEN KULKIJAT
ohjaus Anders Engström, ensi-ilta 6.1.2012
5. UHKAPELIMERKKI
ohjaus Lauri Törhönen, ensi-ilta 2012
6. PIMEYDEN TANGO
ohjaus Lauri Törhönen, ensi-ilta 2012
Profiili: Yksityisetsivä Jussi Valtteri Vares
Reijo Mäen laatima kuvaus roolihenkilöstä. Lisää Vares- ja Reijo Mäki -tietoa löytyy kirjailijan kotisivulta.
Syntynyt: Juhannusaattona Merikarvialla, Vaasan tien varressa olevalla levähdyspaikalla, laturiongelmista kärsivän mersutaksin takapenkillä.
Horoskooppi: Ei usko horoskooppeihin. Kysyttäessä Vares kertoilee naisille olevansa kiinalaisessa horoskoopissa riimihärkä.
Perhesuhteet: Paatunut poikamies. Lähin omainen on setämies Jussi Valtteri Vares Siikaisista.
Koulutus: Oik. yo. Jussi Vares sai viidessä vuodessa 11 opintoviikkoa kasaan Turun oikeustieteellisessä. Elämän koulun opintokirjassa merkintöjä on enemmän.
Ammatti: Yksityisetsivä. Ammatin huono puoli on krooninen rahattomuus. Hyvä puoli taas on se, että saa tehdä ihmisille hyvää, joskus jopa gutaa.
Harrastukset: Ulkoilu sisätiloissa, naisen sielunelämä, lätkän jännääminen ja huonot vitsit. Vares ei tanssi, ei golfaa eikä harrasta ryhmäspinningiä.
Naisihanne: Korkeakorkoinen (niin raha-asioissa kuin käyttöjalkineissakin) ja luottavainen (olettaa Greenpeacen olevan sinihomejuusto, ei valehtele eikä käräytä Varesta valeista). Ihannenainen saisi pitää Epuista, Leevi & the Leavingseista ja Charles Bukowskista. Saa olla kiihkeä, mutta ei saa puristaa liian lujaa palleista, se sattuu.
Mieliruoka: Muurinpohjalettutaikina.
Mielijuoma: Kukko, Talomiehen vapaapäivä.
Mielikirja: Kirjasarja ylihoitaja Gunillasta (78 osaa). Varekselta puuttuu vain osa 47 ”Gunilla ja tumma kirurgi”. Vares on valmis maksamaan kyseisestä niteestä maltaita.
Turvallisuusvinkki: Jos joskus eksyt nuorison suosimaan olutkuppilaan, varo koskaan menemästä Kukon ja pennun väliin.
Muut profiilit
Oheiset luonnekuvat on vapaalla kädellä piirtänyt käsikirjoittaja Mika Karttunen.
Elokuvahahmot muotoutuvat lopullisesti ohjaajan ja näyttelijöiden yhteistyöllä.
Elokuvahahmot muotoutuvat lopullisesti ohjaajan ja näyttelijöiden yhteistyöllä.
- rasittava pälättäjä
- kroonisesti rahapulassa
- hyvää tarkoittava katastrofi
- tunnelman nostattaja
- sanallinen ilotulittaja
- esittää intellektuellia (ontuen)
- Alanen korjaa virheelliset sitaatit
- Luusalmen uutuusromaani Urbaania jurttamusiikkia kulkee Vareksen povitaskussa Pahan suudelman kiihkeissä vaiheissa
- koulut käynyt piispan vihkimä pappi, joka onnistui parissa vuodessa juomaan virkansa
- tietoviisas
- tuntee Turun ja turkulaiset
- salaperäinen naissuhteissaan
- myy pornoa tiskin alta
- vippailee rahaa muille
- käyttää kirjallisia viittauksia
-taksikuski
- tankotanssija (ei pidä, että siitä puhutaan)
- temperamenttinen
- “hyvä jätkä”
- itsenäinen
- äkkipikainen
- joskus arvaamaton
- noin 30-vuotias
- Iltalehden aluetoimittaja
- trendikäs poikamies
- metsästää juoruja ja skuuppeja
- keskinäinen hyötysuhde Vareksen kanssa
- nopealiikkeinen, sosiaalinen
- utelias, “nyhtää” tietoja
- cocktailkutsuleijona
- kokenut ja pätevä poliisi
- Vareksen kaveri
- Vareksen "kilpailija"
- stressaantunut
- työnarkomaani
- todennäköisesti eronnut
- pukeutuu siviilivaatteisiin
- ex-venkula
- vankilakammoinen
- ex-narkomaani
- retkahtanut kerran, nyt kuivilla
- ei kerro asioita suoraan, vaan vihjailee
- tekee hanttihommia; satamajätkä, ikkunanpesijä jne.
KUUSI KIRJAA ELOKUVASARJAN POHJANA
Pahan suudelma
Turun kaupunki huokaa vuosisadan helleaallon kourissa. Vares osallistuu kosteisiin kirjan julkistamisen kekkereihin, mutta joutuu ruotsalaisseurueen oppaaksi – ikävin seurauksin. Myös rakkauselämä on yksityisetsivällä sekaisin. Onko Vares ajautumassa kahden naisen loukkuun? Kuristettuna löydetyn opiskelijatytön sukulaiset palkkaavat Vareksen tutkimaan tapausta. Juttu ei Varesta innosta, mutta jostain hänenkin on leipänsä revittävä. Ja lopulta koko kolkko tapahtumasarja alkaa hahmottua.
Vares & kaidan tien kulkijat
Outo toimeksianto vie Jussi Vareksen synkkiin maisemiin. Annaliisa Vaaran ruumis on löytynyt vanhan hautausmaan laidalta, eikä paikallinen poliisi ole löytänyt jälkeäkään syyllisestä. Pienessä Kahdenvirranmaan kirkonkylässä ollaan tiukasti uskovaisia. Saarnamies Taisto Raappanalla ja kirkkoherra Hukkasella riittää kuulijoita. Kaupunkilaispoika Vareksen saapuminen ei jää huomaamatta kylän asukkailta – varsinkaan naisilta. Mutta Vareksella on tärkeämpiä huolia: joku tuntuu haluavan hänet hengiltä.
Sukkanauhakäärme
Vuosisadan kuumimman kesän hikisinä öinä kaukaa tullut mies soittaa pianoa Suomen Turussa. Kakolanmäellä petetty, katkera vanki tuijottaa kattojen yli elämää kuhisevaa kaupunkia. Kosto elää, huippukuntoinen tappaja on pian valmis kuin tulinen leimahdus. Vareksen etsivätoimistoon ilmestyvä asiakas ehdottaa luottamuksellista tutkimusta. Asiakkaan kauniista rouvasta huolimatta Vares aistii vanhan rotanraadon lemun. Keskiyöllä Vartiovuorella kajahtaa laukaus. Eräs elämä on eletty, ja Vares katsoo toimenkuvansa muuttuvan. Tutkimukset saavat hänet kiinnostumaan kaupungin diskoista ja divareista, Tukholman kautta kulkevasta huumereitistä ja keskustan muodikkaasta kuntosalista. Ennen pitkää Vares toteaa sotkeutuneensa juttuun, jossa kahisevat kuuma raha ja viileä silkki. Ja taustalla luikertelee ovela sukkanauhakäärme…
Uhkapelimerkki
Jussi Vares rakastuu salaperäiseen tummaan kaunottareen Sole Sulaveteen, mutta menettää tämän kammottavalla tavalla. Muutaman viikon seurustelun jälkeen Solen ruumis löytyy ruissalolaisesta lintutornista. Murhan tutkimukset polkevat paikallaan, kunnes Vares erehtyy ottamaan selvitettäväkseen tutun toimittajanretkun saamien sekavien ilmiantokirjeiden taustoja. Ennen kuin kirjeiden salaisuus ratkeaa, tapahtuu yhtä ja toista. Palkkamurhaaja Stahanov ottaa vastaan merkillisen toimeksiannon Turun suunnalta. Ja Solen veli yllättää vaimonsa intiimissä tilanteessa väärän miehen seurassa ja lähtee epätoivoiselle odysseialle musta kollikissa kassissaan.Jäljet johtavat oudon tuttuihin henkilöihin, eikä uusilta kuolemantapauksilta vältytä. Lopuksi kuitenkin tarinan langat solmiutuvat yhteen, ja silmukka kiristyy kaikkien aikojen puhalluksen ympärillä.
Huhtikuun tytöt
Opiskelevat neitoset Aino Aaltonen, Teresa Sundin ja Kikka Valasranta katosivat Turussa huhtikuussa 1983. Tapaus on noussut Kyllikki Saaren ja Bodom-järven veroiseksi mysteeriksi, ja teorioita riittää. Joutuivatko tytöt onnettomuuteen, surmattiinko heidät vai ovatko he edelleen hengissä? Vares tekee tapauksesta juttua toimittaja Ruuhiolle ja löytää uusia johtolankoja, jotka vievät yllättäville ja vaikutusvaltaisille tahoille. Huhtikuun tytöissä ovat mukana kaikki Reijo Mäen tutut hahmot, joita monet ihastuttavat uutuudet täydentävät. Ja tapahtumapaikkana on tukevasti Turku.
Pimeyden tango
Tangokuningas Harry Koivikko löydettiin kuusi vuotta sitten kuoliaaksi puukotettuna matkustajakoti Satumaan huoneesta. Valtakunnan suurin ajojahti hiipui kuitenkin tuloksettomana. Jussi Varekselle soittaa elämän sivuraiteelle eksynyt toimittaja ja kertoo tietävänsä, kuka murhasi Koivikon. Sitten kaveri katoaa jälkiä jättämättä. Vares joutuu uransa hurjimman haasteen eteen. Lisäksi vaarallinen vanha tuttava Veikko Hopea pääsee Sörkan tiilimuurien keskeltä ensimmäiselle vankilalomalleen…
Ohjaajan sana
Tervetuloa eurooppalaisen viihteen uudelle tasolle! Ohjaaja Anders Engström lupaa tehdä Vareksen nyrjähtäneestä maailmasta vientituotteen.
Reijo Mäen luoman tummasävyisen maailman juuret ovat vahvasti suomalaisessa yhteiskunnassa; sen arkkityypeissä ja tunnusmerkeissä – mutta odottamattomalla ja mustanpuhuvalla tavalla. Aina jännittävä juoni, nopeasti etenevä toiminta sekä satumaisen monimuotoiset henkilöhahmot lupaavat ikimuistettavia elokuvahetkiä. Finn-crimen odotetaan olevan lajityyppi, joka seuraavaksi murtautuu voimalla Skandinaviasta Eurooppaan. Finn-crime on karumpi, tunteellisempi, äkäisempi – ja huumoriltaan paljon nyrjähtäneempi kuin ruotsalainen vastineensa.
Ei tarvitse katsoa Fargoa saadakseen inspiraation. Riittää kun astelee mihin tahansa vanhaan suomalaiseen kapakkaan, jossa hämmästyy kuinka pitkä matka sieltä on Euroopan mantereelle. Se on täysin erilainen maailma. Vares-elokuvat eivät pyytele anteeksi suomalaisuuttaan, suomalaisuus on niiden polttoaine.
Tässä on maailma: film noir -henkinen Turku, sataman kovanaamat, autiot kadut, kohtalokkaat naiset, alakuloinen baari, jossa Vares ja hänen kaverinsa, pappi ja epäonnistunut novellikirjailija, pohtivat maailman menoa keskellä suunnatonta määrää alkoholia, törkyä ja savua.
Vares on kova yksityisetsivä, joka hakee hellyyttä raakaan maailmaansa. Hän ei etsi ketään Cosmopolitanista – hänestä kaikki naiset ovat omalla tavallaan kauniita. Hän sulaa usein naisseurassa ja hänet on helppo houkutella monimutkaisiin tunnepeleihin. Hänen lempeä sydämensä sykkii kohtalokkaalle naiselle ja hänen kova nyrkkinsä janoaa kostoa pahalle miehelle.
Hän on sisäänpäin kääntynyt eikä puhu paljon, mutta hän korjaa puutteen toiminnalla sekä yksityiselämässään että ammatissaan. Vares-elokuvien käyttövoima ovat juoni ja henkilöhahmot. Ne kaivautuvat syvälle rikoksen mustaan ytimeen, rakkauteen, jännitykseen ja ystävyyteen.
Ne kuvataan perinteisellä ammattitaidolla korkeinta eurooppalaista laatua vaalien. Visuaalinen ilme on alan mestarin, Don Siegelin rikoselokuvien päivitys nykyaikaan. Kuvaus nostattaa jännitystä kameran vaaniessa kohdettaan kuin tarkka-ampuja. Saumaton leikkaus sovitetaan eurooppalaiseen makuun samalla perinteellä kuin Wallanderit ja Irene Huss -elokuvat, jotka ohjasin Ruotsin, Saksan ja Britannian televisioille.
Lavastus säilyttää Suomen alkuperäisyyden värein ja näkymin, joiden innoittaja on Clint Eastwoodin lavastaja Henry Bumstead. Elokuvassa on runsas kirjo kohtauspaikkoja ja maisemia. Filmaamme esimerkiksi Suomen saaristossa, joka näkyy sekä maasta että ilmasta. Mukana on Vanha Turku suurenmoisine jokineen, tuomiokirkkoineen ja yliopistoineen. Ja höysteenä kaikkea mahdollista kovista telakkatyöläisistä yön kuningattariin leopardinkuvioisissa trikoissaan, pinkeissä topeissaan ja raskaissa meikeissään.
Tervetuloa Finn-crimen maailmaan – europpalaisen viihteen seuraavalle tasolle!
ANDERS ENGSTRÖM
ohjaaja
Suomenruotsalainen Anders Engström (syntynyt 1962 Uudessakaarlepyyssä) on opiskellut Lontoon kansainvälisestä elokuvakoulussa (International Film School) ja luonut kansainvälisen uran Ruotsissa ja Saksassa. Ruotsissa hän on ohjannut suosittuja ja palkittuja tv-sarjoja kuten Wallander, Anna Holt ja Irene Huss. Saksassa hän ohjasi kansainvälisen jännityselokuvan Error 2000 (1999), jossa näyttelivät mm. Jurgen Prochnow, Götz Otto ja Desmond Lewelyn.
Suomessa Engström sai tv-esikoiselokuvastaan Flaggstölden (1989) elokuvataiteen valtionpalkinnon. Sen jälkeen Engström on ohjannut mm. Jörn Donnerin tuottaman Prix italia -ehdokkaana olleen Småstadsberättelser-sarjan (1994) sekä Irina Björklundin ja Peter Franzénin tähdittämän Isabella-minisarjan., josta hän sai parhaan ohjaajan Venla-palkinnon 2007. Engström on naimississa lavastaja Betsy Ångerman-Engströmin kanssa ja heillä on kaksi lasta, William ja Vanja.
VALITTUJA SITAATTEJA VARES-KIRJOJEN YSTÄVILLE
Reijo Mäen romaanit ovat verbaalista ilotulitusta. Ohessa otteita kirjoista.
Vares maistoi valkoviiniä. Se oli hyvää, muuta hän ei osannut siitä sanoa. Sen sijaan tarjoilijaa olisi voinut kommentoida adjektiiveilla: nenäkäs, arrogantti, ehkä aavistuksen verran hapan, mutta kuitenkin viipyilevä
imelä jälkimaku.
(Kuoleman kapellimestari, s. 160)
”Minä en ole mikään kovin innokas julkisten palvelujen käyttäjä. On ensimmäinen kerta, kun poikkean sivukirjastossa. Täällä lainataan
näemmä kokonaisia kirjoja eikä pelkkiä sivuja.”
(Keltainen leski, s. 241)
Vares toivotti hyvät pyhät ja astui kauluksiaan nostellen ulos räntäsateeseen. Taivaalta tippuva tavara ei ollut ainoastaan jalkarätin kokoista vaan myös väristä. Todennäköisesti haju ja makukin
olisivat täsmänneet.
(Jäätynyt enkeli, s. 16)
Johtaja saattoi kuudenkymmenen markan pillerillä saavuttaa
nuoruutensa nousukulman, vähintään yhtä monta astetta kuin HEX:in uljaasti kohoileva käyrä.
(Keltainen leski s.260)
Jussi Vares puolestaan oli aina noudattanut tinkimättömästi omaa vakaata linjaansa, jonka mukaan mies ei voi olla missään niin väärässä paikassa kuin selvinpäin tanssilattialla. ”Tough guys don´t dance.”
(Pimeyden tango, s. 12)
Vares rekisteröi miehen kärsivinä punoittavat silmät ja tämän otsalla helmeilevät pienet pisarat. Keskirankka krapulatila, vapaalla Richterin asteikolla jossakin kuuden ja seiskan välillä.
(Pimeyden tango, s. 266)
Aaro Vartion vasemmanpuoleinen solisluu naksahti poikki kuin hauras jääpuikko. Paksun jobbarin surkea tuskanhuuto kiiri pitkin tehdaskiinteistön pölyisiä ja autioita käytäviä. Nouseva ja laskeva ääni valitti kuin tuulen ujellus kuivan erämaan perimmäisessä kanjonissa.
(Pimeyden tango, s. 251)
Joku kirosi kankkustaan, toinen kehui viime yönä jo melkein saaneensa, esteenä oli ollut enää vain naisen mielipide ja Suomen laki.
(Marraskuu on musta hauta, s. 30)
”Ja pitää myöntää,että koko alkuviikon liitutaulu on kyllä kuin märällä sienellä pyyhitty. Ei kirjoitusta. Tabula rasa. Ja elämä risa.”
(Enkelit kanssasi, s. 31)
Jussi Vares nuuhki varovaisesti huoneiston ummehtunutta aromia.
Ihme ettei kaiken osaava Microsoft ollut vieläkään keksinyt asentaa Windowsiinsa jokaisen nörtin kovasti kaipaamaa tuuletusikkunaa.
(Mullan maku, s. 78)
”Elämä on tätä. Tänään kaveri voi tuntea itsensä vaikka minkälaiseksi matopelin maailmanmestariksi. Mutta lopulta madot voittaa aina. Siis aina.” — ”Onhan sitä siinä… ajatusta. Miehellähän on jutuissa tasoja kuin keittiöjakkarassa.”
(Mullan maku, s. 60)
Rahasta tappaminen, sehän oli vain perhesuunnittelua, mutta ikään kuin tommosen kolmenkymmenen vuoden viiveellä. — ”Vähemmän minä teen vahinkoa kuin aborttilääkäri”, kaveri oli siinä jatkanut. Minä sentään odotan ja katson että millainen mulkero siitä lapsesta oikein tulee
ja kehittyy, ennen kuin minä kaavin sen kaduilta muita
ihmisiä häiritsemästä.”
(Mullan maku, s. 146)
Miehen pikkuruisista silmistä pilkahteleva katse oli tarkkaavainen
ja arvioiva; se oli kuin navetan sontaluukuista syksyiseen räntäsateeseen kajastava alastoman hehkulampun valo.
(Pimeyden tango, s. 16)
Veko Hopea kaatoi kuppinsa puolilleen Possun kahvia, joka näytti raakaöljyn tahrimalta Kaspianmeren rantaliejulta. Eikä juuri
maistunutkaan kummemmalta.
(Pimeyden tango, s. 141)
Ikimuistoiset suomalaiset perinteet kieltävät kunnon suomalaista miestä
k o s k a a n ohittamasta kapakkapöydässä notkuvaa entistä armeijakaveria ilmoittautumatta tälle, ja mieluummin vielä erittäin reippaalla äänellä.
(Keltainen leski, s. 61)
”Syyn ja seurauksen laki.” Pastori Alanen rypisteli otsaansa. ”Kukas viisas se nyt olikaan – taisipa olla itse Konfutse – joka jo aikoinaan lausahti, että jos menet illalla petiin kutisevan peräaukkosi kanssa, niin aamulla heräät sormi tahmaisena ja pahalta haisevana. Niin yksinkertaista se on.”
(Kolmastoista yö, s. 93)
”Mulle se ylikypsä omena tipahti vasta sitte ku Jussi teki oharinsa ja häipyi räntäsateeseen mitään sanomatta.” Alanen puri leukaperänsä tiukasti yhteen. ”Saatana niinku hernerokkapieru torstai-iltaan!”
(Aito turkki, s. 195-196)
”Hätä ei ole tämmöinen. Minulla kun on aina mukanani mittatilaustyötä oleva nahkapyjama. Ja se on kyllä tähän päivään mennessä palvellut meikäläistä täysin moitteettomasti. Kaikissa olosuhteissa.”
(Kolmastoista yö, s. 111)
”Ihan kivat shortsit.” Kellertävään mekkoon pukeutunut, komealla nenänkaarella sekä erittäin anteliaalla kaula-aukolla varustautunut vaaleaverikkö totesi lähestyvät miehet nähdessään. ”Palmupuut minä kyllä tunnenkin, mutta mitä nuo värikkäät pörriäiset mahtavat olla?” ”En tiedä, mutta pelkään kyllä pahinta. Minä aion mennä nyt suoraan kotiini
ja katsoa heti lääkärikirjasta.”
(Pimeyden tango, s. 110-111)
Huhtasen Apon askel alkaa olla lyhyt kuin lapsen viivotin. Ei se nää joulua. Olisi vaan tyytyväinen että pääsee pois. Kun on semmonen akkakin. Ilkeä ja persekin leviä kuin sontatunkio.
(Pimeyden tango, s. 178)
”Juu. Me oltiin armeijassa yhtä aikaa. Mutta ne oli niin salaisia erikoistehtäviä, että en mielelläni puhuisi asiasta nyt yhtään tämän enempää.” ”Aivan varmaan. Vakoilitte ilmeisesti kimpassa jotakin Stalinin kanavaa, vai mitä?” ”Ei toki. Me maattiin koko kesä piilokorsussa Äänisen rannassa ja raportoitiin kerran viikossa radiolla pääesikuntaan ennusteita Petroskoin perunasadon kehittymisestä…”
(Pimeyden tango, s. 126)
Neiti Vaaralan rinnat olivat sopivan keskikokoiset, pinkeän uhmakkaasti kaartuvat, symmetrisen täydelliset. Niiden kärjet kohoilivat kuin syyskylmässä vedessä kisailevien saukonpoikasten leikkisät kuonot.
(Enkelit kanssasi, sivu 63)
Dekkarikirjailija Reijo Juhani Mäki
Alla kirjailija kertoo itsestään omin sanoin. Vieressä kustantaja Otavan tekemä asiapitoinen esittely. Lisää Reijo Mäen kotisivulla.
Syntymäpaikkani on keskellä Pohjois-Satakunnan karuja korpimaita. 60-luvun kansakoululaisella ei ollut niillä nurkilla liiemmin virikkeitä. Saarikosken kylän koulukirjastosta tulikin minulle ikkuna avarampaan maailmaan. Ennen kouluun menoa olin päättänyt tulla isona joko kansainväliseksi tutkimusmatkailijaksi tai sitten seikkailevaksi preeriacowboyksi. Lukeminen kuitenkin muutti ajatukseni. Ja jo noin kymmenen vuoden iässä päätinkin vakaasti ruveta isona kirjailijaksi.
Alkoi tiukka harjoittelu, jonka tuloksena vintille kertyi lukemattomia siniruutuisia vihkoja täynnä tarinoita inkkareista, agenteista, salaisista käytävistä tai arvoituksellisista linnoista. Kaikki nämä vihkoset päätyivät kuitenkin aina – vuoden taikka kahden viiveellä – kotisaunan pesään.
Itsekritiikki oli armotonta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli lähdettävä opintielle. Minä päädyin -puolittain vahingossa – Turkuun, kauppakorkeakouluun. Se ala ei erityisemmin kiehtonut tulevaa kirjailijaa. Valitsinkin pääaineyhdistelmäkseni markkinoinnin ja talousmaantieteen. Kyseessä oli opintokombinaatio, joka tunnettiin siihen aikaan koulussamme nimellä leikki & laulu.
Opiskeluaika katkaisi kirjoittamisharrastukseni, mutta sitä enemmän sain kyllä rakennusaineita tulevaa kirjailijanuraani varten. Opiskelijaelämää tuli elettyä täysillä. Se hallitsi viiden vuoden periodia; kaikkine todella hauskoine ja myöskin vähemmän mukavine lieveilmiöineen. Varsinaiseen opiskeluuni käytin kyseisinä vuosina varmaan murto-osan kapasiteetistani. Maisterinpahvit silläkin rypistyksellä irtosivat. Ja samalla oli – kuin boonuksena -vaatekertaan tarttunut jo melko tavalla autenttista aineistoa tulevaa kirjoittamistani varten.
Sitten valmistuttuani kävin läpi armeijan. Armeijan meiningissä oli kieltämättä jotakin meikäläistä kiehtovaa. Olinkin jo päätymässä YK-hommiin Libanoniin, kun sattuman kautta sain tietää Porissa vapautuvasta pankkimiehen paikasta.
Näin kirjallisen aineiston hakureissu kriisialueille jäi sitten tekemättä. Mutta sen sijaan toteutin toisen unelmani. Minä aloin ensimmäisenä pankkivuotenani kirjoittaa vähitellen iltapuhteinani ensimmäistä kirjaani. Teos nimeltä ”Enkelipölyä” tuli ulos vuonna 1985. Ja se, mitä olin kymmenvuotiaana vakaasti päättänyt, oli nyt siis vihdoinkin toteutunut.
Ehdin työskennellä pankissa kymmenen pitkää vuotta, ja koko ajan kirjoitin ohessa kirjoja. Vaatimattoman alun jälkeen kirjojeni lukijamäärä alkoi hiljalleen kasvaa. Varsinkin luomani yksityisetsivähahmo – Jussi Vares – alkoi saada koko ajan enemmän kiinnostuneita ja uskollisia lukijoita. Laman ollessa pahimmillaan vuonna 1993 päätinkin sitten rohkaista mieleni ja jättää kovasti raskaan pankkityön kokonaan taakseni. Otin lopputilin ja siirryin vapaaksi kirjailijaksi. Ja voin vannoa, etten tule koskaan unohtamaan sitä heleää huhtikuista päivää, jolloin kävelin viimeisen kerran pankkikonttorista ulos ja suoraan Turun kauppatorille. Taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta se vapauden ja riippumattomuuden tunne oli kyllä ikimuistoisen huikaiseva.
Tuosta hetkestä eteenpäin olen työskennellyt pelkästään kirjailijan ammatissa. Jännitysromaanien lisäksi toimenkuvaani kuuluvat lehtikolumnit ja novellit ja kaikkinainen muukin kirjoitustyö. Se on välillä yksinäistä, raskasta ja puuduttavaakin puurtamista. Mutta kun kaiken lopulta summaa yhteen, niin ne palkitsevat hetket vievät kyllä aina kuitenkin lopulta voiton. Huonompinakin päivinä tolkuttelen itselleni, että äijä hei, älä valita, muista aina, että olet kuitenkin juuri nyt unelma-ammatissasi! Eikä sinusta varmaan kuitenkaan olisi koskaan tullut mitään oikeata preeriacowboyta.
Reijo Mäki
Kauppatieteen maisterista tuli menestysdekkaristi, jonka kirjoja on myyty yli miljoona kappaletta. Reijo Mäki on syntynyt 12.10.1958 Siikaisissa, Pohjois-Satakunnassa. Koulutukseltaan Mäki on kauppatieteiden maisteri (Turun kauppakorkeakoulu 1982). Vuosina 1983–1993 hän työskenteli kirjoittamisen ohella Postipankissa markkinointitehtävissä. Mäki työskentelee vapaana kirjailijana ja asuu Turussa. Reijo Mäki julkaisi esikoisdekkarinsa Enkelipölyä vuonna 1985, ja sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kirja joka vuosi – tähän mennessä kolmisenkymmentä teosta. Mäen suosio on kasvanut koko ajan tasaisesti ja hänen kirjojaan on myyty Suomessa reiluisti yli miljoona kappaletta. Vares-dekkarit ovat valloittaneet myös ulkomailla. Tähän mennessä kirjoja on ilmestynyt saksaksi, viroksi, ruotsiksi, tanskaksi ja pian myös norjaksi. Aleksi Mäkelä ohjasi Vares-romaanien pohjalta 2000-luvulla kaksi elokuvaa. Keltainen leski -dekkariin perustuva Vares sai ensi-iltansa heinäkuussa 2004, ja se oli vuoden 2004 katsotuin kotimainen. Jäätynyt enkeli -jännäriin perustuvan V2 -leffan ensi-ilta oli tammikuussa 2007. Turkulainen Linnateatteri on esittänyt kaksi Satu Rasilan kirjoittamaa Vares-näytelmää Naantalin Emma-teatterissa, Vares – Huhtikuun tytöt (2008) ja Vares ja nuoruustango (2011). Varesta näyttelivät Kari-Pekka Toivonen ja Jukka Rasila.
JALOVIINA-TARINAT
Reijo Mäen Jaloviina-henkiset Vares-tarinat
