Solarin joulujallu tuli juuri oikealla hetkellä
Sofi Oksanen on Suomen palkituin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty 43 kielialueelle ja myyty Suomessa yli puoli miljoonaa. Oksasen menestynein romaani Puhdistus ilmestyi 2008. Se sai mm. Finlandia-, Runeberg- ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon sekä ranskalaisen Prix Femina -palkinnon. Oksasen uusimman romaanin, Kun kyyhkyset katosivat (2012), ensipainos oli ennätyksellisesti 100 000 nidettä. Sen käännösoikeudet on myyty 29 maahan.
Leffabisnes on kirja-alan näkökulmasta katsoen aikamoinen sirkus ja karavaani. Koska tarinoista kuitenkin usein tehdään elokuvia, nämä alat kohtaavat usein, ja usein käy myös niin että siihen kohtaamiseen liittyy kaikenlaista sekoilua. Tavallista näyttää olevan, että optioita ja oikeuksia shoppaillaan, mutta leffat eivät koskaan toteudu.
Sofi Oksanen
Solarin tuottama Puhdistus oli ensimmäinen kirjastani tehty leffa, joka myös ihan oikeasti toteutui, ja ainakin minun näkökulmastani harvinaisen vaivattomasti. Koko projektista jäi hyvä fiilis, joka aina muistuu mieleen, kun Solarilta tulee joulujallu.
Tänä vuonna se sattui tulemaan harvinaisen hyvänä hetkenä, koska olin juuri tekemässä jallukastiketta, mutta unohtanut ostaa olennaisimman eli jallun. Nauratti, kun postimies toi pullon juuri oikealla hetkellä. Ehkä tässäkin pikku hetkessä tiivistyy se, miten homma kulki: jouhevasti, varmasti ja loistavin valinnoin niin näyttelijöiden kuin vaikkapa musiikin ja muusikoiden suhteen. Viktoria Mullova oli nappivalinta viulistiksi, Antti erinomainen ohjaajavalinta, ja näyttelijöistä jokainen täydellinen rooliinsa. Toisaalta projektilla oli hyvä aura alusta lähtien ja kun tapasin Markuksen leffan tiimoilta ensimmäistä kertaa Sikalassa, kaalikääryleiden äärellä, Markuksella oli jo visio leffasta ja minun oli se visio helppo jakaa.
Kuvaaja Rauno Ronkainen ja ohjaaja Antti J. Jokinen Puhdistuksen kuvauksissa
Leffan maailmanensi-ilta oli Tallinnassa, jolloin pidimme myös Kun kyyhkyset katosivat -kirjan julkkarit. Kaksi näin isoa tapahtumaa saman katon alla oli massiivinen tapahtuma, mutta siitäkin selvittiin, vaikka ensin epäilin, kiinnostaako tapahtuma suomalaista yleisöä niin paljon, että he vaivautuvat matkaamaan toiseen maahan ja kaupunkiin tällaiseen kulttuuritapahtumaan. Mutta yleisö tuli ja diggasi, ja toisinaan törmään yhä paikalla olleisiin lukijoihin. Se leffa saa raavaat miehetkin itkemään, ja se on hyvä merkki.
