Dome Karukosken kiitokset Tummien perhosten koti -elokuvan kuvausryhmälle

Liikuttunut ohjaaja piti riimitetyn puheen kuvausten loppukaronkassa.

Nyt tuli tehtyä leffa suuri,
Siitä lähti jutun juuri.
Landerin Leena sen tarinan kirjoitti,
Oikeasta poikakodista paperille väritti.
Markus sen kirjan oikeudet hankki,
Tiesi, että sen ansiosta sillä olisi kohta oma pankki.
Kävi kuvauksissa kerran tai kaksi,
Mutta eipä väliä, sillä sen taskusta tulee kaikkien baksit.
Leinon Marko kirjan tarinaa ehosti,
Rupesi heti jengiä kuolemaan ihan rutosti.
Kuvauksissa johtaa joukkoa yksi Marja,
Kaikki tietää, että se on presidentti Tarja.
Marjalla ei lähde mopo käsistä,
Paitsi jos pelataan Rytmissä vodkabissepesistä.
Hiljaa kameran vieressä seisoo Pini,
Kuvaajaksi ihan tuiki tavallinen nimi
Jäi sitä harmittamaan kuva tai kaksi,
Ei hätää…Generatorissa pistetään värit paremmaksi.
Välillä Pini mököttää kuin karvaturri,
Ihan kuin se olis häviöllä oleva hurri.
Mustien miesten joukkoa johtaa saksalainen Rolffi,
Jätkät Hevi-Mäntsi, Mummo Ja Pirinen haluais kaikki olla kuin Lundgrenin Dolphi,
Sillä kun olis hauista ja ilmettä nostaa pöydälle tuoppia ja lamppua,
Siitäkös Emppu antaa valoryhmälle pamppua.
Pikku-Samun mielestä Rolffi on vähän niin kuin Mörökölli,
Ei paljon hymyile tai riemusta hypi,
Onneksi meillä on lavastuksen iloiset Pirjo, Heini, Riina, Eero ja Ölli.
Ne jaksaa painaa pitkää päivää, aamua, yötä ja vaikka viikonloppua,
Kun näyttelijä puhuu aikojansa ilmoitellessa puppua.
Eipä silti onhan meillä se yksi hullu,
Tyttö joka on Kainuusta tullu.
Se Emppu on sellainen Käärmenainen,
Laulaa varmaan tänäänkin Paula Koivuniemen Aikuinen Nainen.
Turussa se nousee pöydälle huutamaan, että valoyhmä Vittu,
Tietäisipä Empun äiti, tulisi sormeen puhelinpöydästä tikku.
Emppu se aina kysyy millit ja filtterit kamera-assari Jamilta,
Joka khakihousuissaan, rööki huulessa näyttä vähän niin kuin autokorjaamon Ramilta.
Ikkunaremontti sillä on vähän neljättä vuotta kesken,
Jos ei kohta valmistu, tekee vaimo siitä kesälesken.
Jami se kyykyttää hyvää ryhmää,
Mut Kiljunen ja Vaidio toteaa,
Kaapelinveto, on se välillä tyhmää.
Kun Kiljunen etsii klaffin paikkaa,
Niin siinä Pinin piruilu tyhjille korville kaikaa.
–ja hyvä yleisö, tähän väliin heikko Haiku–
Vaidio, vaidio, miksi teit sen?
Askin jos toisen vedit monitorilla seisten.
Samaan aikaan Wilma ja Pera autolla ajaa,
Moottoritie on kuuma ja Rokki raikaa.
Poikakodin kundit heittää Pera-läppää,
Odottaa vain et se rupeis omasta stooristaan räppää.
Kimi se ytyä koneisiin laittaa,
Varaa meille autopaikkaa.
Kimi se kesämieheksi ryhtyi,
Parranajo välillä huolestuttavasti ehtyi.
Kimi se siihen kanssa rusketuksen hankki,
Lopussa oli kuin Kroatialainen hiljainen rakki.
Vähin ei ole eessä, kun Maski-Mari,
Tulee settiin Joe Blascot Shampanjaisessa joulupukin reessä.
Pinkki ja keltaista kaiken tän mustan keskellä.
Tuntuis välillä, että olis missi eksynyt kevätretkeltä.
Marin mukana bussissa Tiina ja puku ihmisiä rooleihin laittaa,
Rauhalliset näyttelijät heille maittaa.
Vaate se ole mikään hupijuttu,
Väärässä paikassa kun likaantuu,
Niin ei ole enää puvustajan tuttu.
Tiinaa kaksi kertaa isompi on meidän grippi Karri,
Mies joka jos menisi Ouninpohjassa tielle,
Niin siihen loppuisi Jyväskylän Ralli
Sitten meillä on tanssiva Levoskan Mikko,
Jolta airot karkaa käsistä,
Jotka sitten auttava hakee vedestä.
Ei meistä kuitenkaan kukaan työtä jaksa,
Jos ei täyty ruuasta vatsa.
Senhän homman Sini ja Joel niin hyvin hoitaa,
Ettei tätä poppoota kukaan voi voittaa.
Tekivät meille vielä kirjaillut lasit upeat,
Joskus tuntuu, että on tarjoilut kyllä jo liian hulppeat.
Ja sitten tulee kiitos kaunein,
Sikke, sä olet tyypeistä siistein.
Ilman sua ei leffaa tulis,
Sun osuus näkyy kaikis kuvis.
Ei sit katsomoissa moni tiedä,
Pitäiskö niille tuotantopäällikkömme kuva viedä.
Vielä on meidän ääniveikot,
Joita miellyttää lentoliikennelakko,
Ja tuulet heikot.
Mikki kun on kuvissa, siitä on helppo meidän muiden vitsiä veistää,
Koska hiljaisten miesten itsetunto sen kestää.
He mikittävät näyttelijöitä monia,
Joiden paidassa pitäisi lukea:
Oonpa mie Komia.
Narsismi se on esitelmöitsijän suurin moottori,
Niin kuin ohjaajalla lapsuuden traumat,
Egoismi ja oman helikopterin roottori.
Poimittakoon näyttelijöistä yksi,
Niilo jonka kuvissi ei näy mikit,
Vaan yhtäkkiä ilmestyneet tikit.
Ohjaajaa vähän haittaa,
Kun kuvausten keskellä,
Ruisrocki ja Metallica maittaa.
Hyvä on poika silti,
Kunhan ei vain ensi-illan jälkeen iske kusinen tiltti.
Jos nyt ohjaajalta unohtui joku,
Niin Harjula kyllä rankaisee,
Kerran kunnolla pieksee,
Ja sitten Karukoski peppu punaisena kylmään mereen juoksee.
Tätä rustatessa meni hetki jos tovi,
Mut on se sen arvoista,
Koska olette te tämän elokuvan, kuninkaat, ruhtinattaret ja hovi.
Tämä oli lorun loppu,
Toivottavasti kenelläkään ei ole kotiin hoppu.

Viimeisimmät artikkelit

Start typing and press Enter to search