Solar goes Lunar eli kuinka tulin tuottajaksi Solariin

Herra Hevisaurus ja Nina Laurio

Solaria pidettiin – ja pidetään tietyissä piireissä yhä – hyvin miehisenä ja jopa sovinistisena linnakkeena. Se, että siirryin Solariin, nostatti joidenkin kulmakarvat kattoon: että nainenko tuottajaksi Solariin? Miten sille käy, selviääkö edes kuukauttakaan? Kollegat muissa taloissa virnuilivat: ”Tiesittekö, että Solariin on perustettu uusi tytäryhtiö Lunar Films”?

Sopeutumista varmasti tarvittiin molemmin puolin, sillä aiemmin Jukka ja Markus olivat tottuneet tuottamaan kaikki leffat kaksin, kuin Jin ja Jang. En nyt mieti enkä toivo teidänkään arvuuttelevan kumpi olisi kumpi. Keskinäinen kommunikointi oli muovautunut vuosien saatossa yhtä vähäsanaisen sujuvaksi ja toisaalta rivien välit täyteen tungetuksi kuin vanhalla avioparilla.

Ja yhtäkkiä kundien piti opetella puhumaan selkokielellä, selittämään tekosiaan ja ennakoimaan tulevaa ulkopuoliselle. Se tuntui varmasti välillä työläältä. Sittemmin taloon on tullut monta uutta tuottajaa ja selkeä kommunikointi on pitänyt ottaa tavaksi.

Minunkin piti opetella talon tavoille. Tai pitää yhä edelleen. Solarissa oleminen on kuin elämä itse: koskaan ei ole täysin valmis tai tunne täysin talon kiemuroita. Olen jo aiemmissa yhteyksissäni opetellut miehisemmän puhetavan, jota nyt olen hyödyntänyt. Pidän lauseet lyhyinä. Päälause tulee sijoittaa ensimmäiseksi. Päälauseen viesti selkeäksi ja ytimekkääksi. Kysymykseen pitää voida vastata joko kyllä tai ei.

Parasta on rakentaa lauseen alkuun kunnon skuuppi tai kysymykseen cliff hanger. Solarin huomiotaloudessa puhujan aika parrasvaloissa on näet ensimmäiset 10 sekuntia. Jos et sinä aikana pysty pitämään yllä kuulijan kiinnostusta, on peli menetetty. Tosin lipsahduksia sattuu ja alan yhä joskus epähuomiossa rönsyillä. Minulla saattaa olla tärkeää asiaa, mutta aloitan asian sivulauseella, jolla selvitän seikkaperäisesti esimerkiksi itselleni tärkeitä, kuulijalle monimutkaisia kotielämän saloja perusteluna tulevan päälauseen väittämälle. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua huomaan virheeni, jota ei voi enää korjata: kuulijan katse on sumentunut, kääntynyt sisäänpäin ja kuulijan käsi hamuaa kiireesti kännykkää tai katse ruudun sähköposteja. Sen jälkeen mitään ei ole enää tehtävissä, joten kannattaa lopettaa siihen.

Ystävällisenä neuvona Solariin asiaansa toimittamaan tuleville sanoisin: mieti ja kirjoita puheesi etukäteen. Tiivistä, hio timantiksi. Harjoittele peilin edessä. Sitten kun olet varma, että lause on kaikella tapaa täydellinen Seiska-lehden otsikko, voit esittää sen.

Toisaalta yllä mainitusta johtuen tai siitä huolimatta on kiistatonta, että Solar on onnistunut olemassa olonsa aikana vakuuttamaan suomalaisen elokuvayleisön siitä, että Solarin elokuvia kannattaa tulla katsomaan. Ja se henkilöityy paitsi lahjakkaisiin elokuvatekijöihin, myös hankkeet mahdollistaneeseen tuottajakaksikkoon Jukkaan ja Markukseen. Enkä minäkään ole täällä hengestäni päässyt, että lällällää kaikille epäilijöille.

Aloin ensi töikseni Solarissa työstää leffasopimusta Sony Musicin kanssa Hevisauruksesta. Hevisaurus on hyvä brändi, jolla on sellaista omaperäisyyttä ja visuaalisuutta, jonka koin sopivan hyvin pitkään leffaan. Pahaksi onneksi juuri siihen aikaan Hevisaurus oli painiskellut sisäisten ristiriitojen kurimuksessa, joita ratkottiin oikeudessa asti. Prosessi viivästytti myös leffahankkeen etenemistä, sillä asiaan liittyvien oikeuksien piti luonnollisesti olla selvät. Hevisaurus-brändiä ei oltu voitu ylläpitää ja kasvattaa oikeusprosessin aikana, joten hiljaiselo oli saanut ihmiset miettimään, onko koko brändi jo passé. Se ei tietysti ollut paras mahdollinen tilanne lähteä hakemaan hankkeelle rahoitusta tai yhteistyökumppaneita. Kaupallisen brändin vaatimukset yhdistettynä lapsiyleisöön ja elokuvan teoksellisuuteen sekä tekijöiden ilmaisuvapauteen tuntuivat myös lannistavan joitakin elokuvantekijöitä, joita hankkeeseen kyselin. Kun lisäksi käsikirjoittaja toisensa jälkeen jätti laivan kiireisiinsä tai muihin syihin vedoten, tuntui, että hankkeella toden totta oli huono karma.

Rahoitus rakentui sekin hitaasti malliin yksi eteen, kolme taakse. Eräässä vaiheessa sain kuin sainkin kansainväliset rahoittajat kiinnostumaan ja hetken tuntui, että asiat etenivät suotuisasti. Mutta kun viimein sain kv-rahoittajien ehdot eteeni, totesimme Jukan ja Markuksen kanssa yksissä tuumin, ettei heidän kelkkaansa kannata lähteä. Ja taas oli melkoisesti kurottavaa rahoituksellisesti.

Kaikki vääntämiset ja vastoinkäymiset huomioiden voin sanoa, että Hevisauruksen toteutuminen on pieni ihme. Leffa on nyt kuvattu ja leikattu ja animaatiovelhot taikovat parhaillaan jähmeitä Hevisaurus-naamoja eloon. On kiehtovaa seurata, kuinka elokuvan illuusio toisesta todellisuudesta rakentuu silmien edessä ihan konkreettisesti. Se on se suola, minkä takia tätä hommaa jaksaa tehdä. En tosin ihan vielä uskalla huokaista helpotuksesta, kun leffa on kesken, mutta marraskuussa 2015, kun elokuva saa ensi-iltansa, saamme tietää, oliko tämä kaikki vaivan väärtti.